Tuoksu, maisema, äänet: oletko samaa mieltä kestävyysjuoksija JARKKO JÄRVENPÄÄN kanssa, että kesä on ihan parasta juoksuaikaa?

2017-06-15
”Jee - kesä alkoi vihdoin! Vähän myöhässä, mutta aina yhtä kauniina. Juoksijan parasta aikaa! Ilman juoksemista suurin osa kaikesta aistittavissa olevasta Suomen luonnossa jäisi kokematta. Vain juoksemalla voit kokea sen aidoimmillaan, tulet osaksi luontoa, joka tarjoilee sinulle parastaan! 

Juoksijana koen olevani etuoikeutettu, kun saan nähdä ja kokea luonnon niin läheltä ja olla osana sitä. Siihen tunteeseen samaistuu varmasti jokainen kesällä lenkkiä taittava! Tuoksu, maisemat, äänet - kaikki tulee täydellisimmällä mahdollisella tavalla esiin lenkkikenkien koskettaessa maantietä, siinä on jotain taianomaista. Moni väittää, että ihminen ei osaa lentää, mutta minä uskallan väittää, että nämä ihmiset eivät ole koskaan kokeilleet juoksemista. Tiedätte kyllä, mistä puhun! 

Nyt kun Suomen luonto tarjoaa näin upeat mahdollisuudet, hyvän treenivaihteen kohti Vantaan maratonia ehtii onneksi vieläkin aloittaa ja samalla varmistaa jalkojen ehjänä pysymisen juoksemalla vaihtelevilla alustoilla. Niitä todella kannattaa nyt hyödyntää: sorateitä, hiekkateitä, juuri ajettua uutta asfalttia, polkuja... Ota vaikka lenkkarit kesken lenkin pois jalasta ja juokse paljain jaloin muutaman kilometrin verran läheisen urheilukentän nurmea! Lenkkialustoja vaihtamalla voi kätevästi ehkäistä myös rasitusvammojen syntymistä. Lisäksi lenkkialustojen vaihtaminen tuo uutta ärsykettä juoksulihaksiin. Kevyillä lenkeillä esimerkiksi kannattaa hyödyntää polkuja, joissa askelrytmi rikkoutuu täysin, ja huomata, että lenkki piristyi taas kummasti. Asfaltilla tykkään juosta kovavauhtisempia lenkkejä, jolloin ei tarvitse keskittyä siihen, mihin seuraava askel kannattaisi asettaa, voi keskittyä vain kovasta vauhdista nauttimiseen. Harjua kiertävällä lenkkipolulla taas saan jalkavoimaa ylämäistä, ja rullaavuutta lantioon alamäistä, joten harjoituksesta tulee kuin itsestään vauhtileikittelytyyppinen. Lenkki järven rantaa mökkisaunojen tuoksun läpi…juoksenpa vielä muutaman kilometrin ja sitten lopetan lenkkini jäähdyttävään pulahdukseen läheisellä uimarannalla. Pieni uimapyrähdys myös elvyttää juoksijan koneiston taas seuraavaa harjoitusta silmällä pitäen, mikä onkin todella tärkeä asia, sillä jatkuvuus lenkeissä on se mikä tuo tulosta. Hyvistä yksittäisistä harjoituksista ei vielä ole hyötyä vaan jatkuvuudella niissä. 

Olen matkalla kohti ensimmäistä maratoniani. Vielä en ole uskaltanut lukita, missä tuo tapahtuu, ensin on tapahduttava riittävästi siinä kaikkein oleellisimmassa eli jatkuvassa tekemisessä. Lenkkareita on siis ensin ulkoilutettava tarpeeksi. Syksy saattaa jo ratakauden jälkeen olla hyvä hetki juosta itseäni tyydyttävä maratonaika. 


Vantaan maratonin lyhyt tai puolikas matka on hyvä välietappi minulle, sillä ennen maratonia on tärkeää juosta lyhyempi kilpailustartti, esimerkiksi puolimaraton. Oman vauhdin mukainen ryhmä on olennainen maratonissa. Siksi oma valintani 2.15 aikaan on jossakin, missä omat treenikaverini jahtaavat tuota samaa aikaa. Vantaan maratonin reitti on nopea vaikka kuinka kovan ajan juoksemiseen, mutta maratonilla paras tapa on juosta yhdessä. Tuloksia katsellessani huomaan, että Vantaan maratonilta löytyy vauhtiryhmiä 2h45minuutin ja 5tunnin väliin. 


Olkoot tavoitteesi siis mikä hyvänsä tuosta välistä, jokaiselle minuutille löytyy oma ryhmänsä. Se onkin parasta Vantaan maratonissa, että yksin et joudu juoksemaan - toki siitä pitää huolen myös kannustus! Ulkomaan maantiekisoissa kannustus on lähes aina huikeaa, ja Suomen kisajärjestäjistä Vantaan Maraton on yksi suunnannäyttäjistä myös tässä asiassa. 


Löydä siis oma rytmisi ja etsi alkukilometrien aikana uudet ystäväsi. Moni pitkä ystävyyssuhde alkaakin juuri yhdessä tasapäin juostuista maantiekisoista! 


Minun juoksijan kesääni voit seurata Instagramissa: @jarkkojuoksee”

Kun 9.10.2011 ensimmäisen kerran etumoottoripyöräilijänä ajoin…

2017-06-01
Juha Kähkönen on ollut Vantaan Maratonilla etumoottoripyöräilijänä kaikkiaan 6 kertaa, 7. kerta on edessä 14.10. Juha kuuluu moottoripyöräkerho Marathon MC:hen, jonka jäsenet ajavat Harley-Davidsoneilla ja harrastavat kestävyysjuoksua.

Valmistaudun maratonille niin kuin maratonille valmistaudutaan, tankkaamalla. Tällä kertaa en kuitenkaan tankkaa hiilihydraatteja vaan gasoliinia H-D:n tankin täyteen. Edessä on moottorimarssi Vantaan Maratonin keulalla. Reitti on tuttu, sillä katsastimme sen etukäteen ja ajoin sen yksinäänkin läpi. Olen kyllä vuosia sitten juossut Vantaan Maratonin, mutta reitti on niistä ajoista muuttunut. Vantaalla juostaan reilu kympin kierros neljään kertaan, joten täysmatkan juoksijalle reitti ehtii tulla tutuksi.

Aamu on vilpoisa, mutta aurinko lämmittää sopivasti. Maratonin startti on klo 11 ja parempaa juoksusäätä on turha toivoa. Hartsa on lähdössä täyspitkälle lenkille faijansa kanssa ja toivotamme hyvät matkat. Asetun lähtöasemiin noin viidenkymmenen metrin päähän juoksijoista. Liivin kerhotunnuksesta juoksijat pystyvät päättelemään, että samaan asiaan tässä ollaan vihkiytyneitä.

Lähtölaukaus pamahtaa ja lähden etenemään jo oppimallani reitillä. Reitti on kyllä merkitty hyvin tiehen maaliviivoilla ja mutkapaikoissa nuolilla, mutta edessä ajajan itsevarmuus on paremmassa kuosissa, kun tietää varmasti minne mennään. Olisi todella noloa johtaa kärkijuoksijat harhaan!

Lähtö ja maali sijaitsevat Tikkurilan urheilupuistossa, ja näillä tienoin on paljon väkeä maratonia seuraamassa ja juoksijoita kannustamassa. Huutelen katselijoille kärjen olevan tulossa. Vilkuilen juoksijoita peilistä ja välillä pysähdyn hetkeksi odottamaan. Peilit tuntuvat pieniltä tähän tarkoitukseen, mutta opin pian huomaamaan muita nopeammin etenevän juoksijan. Juoksupaidan värin ja parhaimmillaan myös kenkien värin voi tunnistaa, mutta ei juuri enempää. En jättäydy liian lähelle etten häiritsisi juoksua moottorin jyrinällä ja pakokaasun pöllähdyksillä. Pian kärkijuoksija on jo yksinäinen, muita ei näy.

Kannustajia on paikka paikoin paljonkin, ja reitillä on kaksi huoltopistettä urheilupuiston ulkopuolella. Minullekin tarjotaan juotavaa. Loppupuoliskolla on omakotialue, jossa on poikkeuksellisen aktiivista kannustusporukkaa, liput liehuvat, torvet soivat ja kannustushuudot raikavat. Tunnen olevani sankari minäkin, vaikka kulkuni on tällä kertaa muita kevyempää.

Kierros täyttyy ja lähdemme toiselle. Se menee samalla kaavalla pitkään, aina edellä mainittuun hulabaloo-paikkaan asti, missä kärki sopivasti saavuttaa häntäpään. Saavutan hitaimmin juoksevan maratoonarin, joka on suomalaisten maratonien gran old man, Kalevi Saukkonen, noin 1470. maraton menossa. Hänet tunnen ja huudan kannustusta. Ennen maalialuetta ohitan vielä useita ensimmäisen kierroksen juoksijoita.

Kolmannella kierroksella juoksijoita on edessä paljon. Peileistä katsoessa täytyy olla tarkkana ja erottaa sieltä joukosta se muita nopeammin etenevä. Vihreät lenkkarit auttavat huomaamista. Huutelen tietä kärjelle ja kaasuttelen huomion kiinnittämiseksi, milloin tie tuntuu olevan tukossa. Hyvin sinne sekaan sopii, vaikka välillä joku kuulokkeet korvilla juokseva ei tahdokaan huomata takaa tulijoita. Reitti on nyt kauttaaltaan merkitty juoksijoilla eikä erehtymisen vaaraa ole kellään. Huoltopisteellä tankkaan nestettä minäkin, ei tässä kylmä ole päässyt tulemaan. Teknisen häiriön vuoksi missaan kärjen, mutta ohitan ongelman ja siirryn maalialueelle odotusasemiin.

Väkeä on jo todella paljon juoksun päällä eikä ole helppoa erottaa kärkijuoksijaa, vaikka hän muita kovempaa tuleekin. Kaasuttelen edessä menemään ja huutelen tietä tukospaikoissa. Viimeinen kierros etenee vauhdikkaasti ja vähän yli kahden ja puolen tunnin ajalla lähestymme maalia. Urakka on päättymässä. Minä kaarran edestä pois parkkialueelle, kun voittaja juoksee maaliin ajalla 2.35.

Pistän mopon parkkiin ja otan käristemakkaraa. Aamupuurosta on jo monta tuntia, joten hyvin maistuu. Kannustan juoksijoita, juttelen talkooväen kanssa ja siirryn kahville sisätiloihin. Harri Mannermaa pitää kokeneena maratonisäntänä lankoja käsissään ja hoitelee kaiken aikaa kaikkea mahdollista mitä tuollaisessa noin 1600 juoksijan tapahtumassa eteen tulee.

Kymppi ja puolimaraton lähtevät kierroksilleen kirittämään jäljellä olevia maratoonareita. Radalla on jo melkoisen täyttä enkä ole siellä enää mukana. Nautin urheilujuhlan tunnelmasta ja juttelen ihmisten kanssa. Sympaattinen ja hieno tapahtuma.

Hartsa pääsee maaliin faijansa kanssa suunnitelman mukaisesti tai hieman etuajassakin. Mahtava yhteisreissu ja hieno tuki isäukon ensimmäiselle maratonille. Eikä kummallakaan näyttänyt edes tekevän tiukkaa. Aika velikultia!

Matkani triathlonistiksi

2017-05-17
”Jos mä jonain päivänä vedän täyden matkan triathlonin, niin mun ei tarvii ikinä enää miettiä, että pitäis jotain suorittaa tai saavuttaa urheilun saralla.”

Synnyin tähän maailmaan 3.8.1983. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin pienellä paikkakunnalla Hämeessä, Pälkäneellä. Liikunta, musiikki ja taideharrastukset koulun lisäksi, täyttivät päivät. Näin jälkeen päin ihmettelenkin, miten olen niitä kaikkia ehtinyt harrastamaan. Lajikirjo urheilun saralla on ollut melkoinen, tanhusta jääkiekkoon... Muutama vuosi sitten tuli äidin kanssa puheeksi jääkiekkoharrastukseni. Ihmettelin, miksi minun oli sitäkin pitänyt ryhtyä harrastamaan. Äitini kertoi siihen olleen luonnollisen syyn: Paikallislehdessä oli ilmoitus uuden kauden alkamisesta.” Äitini oli myös huomauttanut, , ettei minun tarvitsisi ihan kaikkeen aina osallistua. Siihen olin nohevana 7-vuotiaana vastannut: ”Siis äiti, luuletko, että Pälkäneellä voi tapahtua muka jotain niin, että mä en ole mukana?”

Edellisen kuultuani olen ymmärtänyt monta asiaa myöhemmässä elämässäni paljon paremmin. Sisua ja kestävyyttä minussa oli havaittavissa jo lapsena. 10-vuotiaana, jälleen äidin kertoman mukaan, juoksin Kunniakierroksella 34 kierrosta yhdessä tunnissa. Vieläkin tuo tuntuu hurjalta matkalta, 13km 600m! Hevostallilla viihdyin vuosia, kunnes talvisin aloin viihtyä vielä paremmin laskettelurinteessä. Kilpailuvietti taisi tulla jo äidinmaidossa tai sitten Pälkäneen juomavedessä. Kilpailin telemarkissa ja olen muutaman SM-kullan juniorivuosilta saanut palkintokaappiini.

Telemarkin rinnalle kaipasin ”kesälajia” ja löysin fitnessin. Kilpailin vuosina 2002-2007 ja siitäkin lajista sain juniorisarjassa SM-kultaa. Ja on minulla muun värisiäkin mitaleja kaapin täytteenä tallessa tuosta lajista. Lapsuuden haaveilin aerobic-ohjaajan ja delfiininkouluttajan ammateista. Lukiovuosina sainkin jo ohjata aerobicia ja urosliikuntaa Pälkäneen kansalaisopistossa! Lukion jälkeen muutin Tampereelle ja jatkoin siellä ryhmäliikuntatuntien ohjaamista. Opiskelin oppisopimuksella liikuntaneuvojaksi ja työskentelin vielä muutaman vuoden sen jälkeen liikunnanohjaajana samaisessa oppisopimuspaikassa, Liikuntakeskus Sykkeellä.

Opiskelun aikana sain ensi kosketuksen triathloniin, kun sain olla mukana kouluprojektin myötä yhden uskomattoman sporttinaisen täydenmatkan triathlonunelman täyttymisessä. Silloin ajattelin, että jos jonain päivänä vedän täyden matkan triathlonin, niin minun ei tarvitse enää ikinä suorittaa tai saavuttaa mitään liikunnan saralla.

Lokakuussa 2007 lähdin Thaimaahan yhdeksi talveksi miettimään, mikä minusta tulee isona. Lopulta mietiskelin sitä lähes neljä vuotta sukellellen, enkä vieläkään ollut keksinyt vastausta. Delfiininkouluttajaa minusta ei siis tullut, mutta sukellusopettaja tuli.

Kesän 2008 olin Suomessa. Sykkeellä oli tuolloin ryhmä harjoittelemassa Paavo Nurmen puolimaratonille. Innostuin ajatuksesta, että nyt minulla olisi itselläkin mahdollisuus lähteä heidän mukaansa juoksemaan puolimaraton. Olin kaiken muun urheilun lomassa jo yläasteella haaveillut puolimaratonista. Maratonharjoittelu loppui, kun kantapää kipeytyi. Siihen asti olin myös juossut aina vain tunnin lenkkejä ja aina samalla vauhdilla. Olin tutustunut Sykkeellä vuosien varrella Litmasen Petriin. Hän oli juossut useita maratoneja. Pyysin Petriä laatimaan minulle harjoitteluohjelman. Ajattelin, että saisin näin motivaatiota ja vaihtelevuutta harjoitteluun. Istahdimme Petrin kanssa pöydän ääreen ja hän kysyi keskustelun lomassa, olinko ajatellut myös muita juoksutapahtumia puolimaratonin lisäksi. En ollut, mutta sanoin, että voidaan kyllä alkaa ajattelemaan. Petri kävi tietokoneen ääressä ja ehdotti hetken kuluttua, ”mites toi HCM?” Vastaukseni siihen oli lyhyesti ja ytimekkäästi: ”no otetaan se.”

Siitä se ajatus sitten lähti ja juoksin ensimmäisen maratonini Helsingissä 2008. Silloin ajatus oli lähinnä ”Once in a life time”, mutta koukkuunhan siinä jäi. Jossain välissä, maratonin jälkeen, Petri letkautti: ”susta tulisi hyvä triathlonisti.” Tuolloin lähinnä kommentti meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Palasin Thaimaahan ja jatkoin siellä juoksemista. Thaimaassa juoksin puolimaratonin ja yhden kympin kisan. Juoksu oli koukuttanut minut ja pahasti, tai siis enemmänkin hyvästi. Juoksin, kävin salilla ja sukelsin. Olin siis töissä suomalaisella sukellusyrityksellä, Raya Diversilla.

2011 muutin takaisin Suomeen. Sporttailut jatkuivat ja palasin takaisin koulun penkille. Ensin opiskelin matkailualan restonomiksi Porissa ja jatkoin suoraan fysioterapiaopintoihin Lappeenrantaan. Juoksin maratoneja Euroopan eri kaupungeissa ja puolikkaita Suomessa. Opintojen ohella työskentelin jälleen kuntosaleilla ryhmäliikunnan ohjaajana ja personal trainerina. Uimahalliin palasin Lappeenrannassa asuessani monen vuoden jälkeen.

Ala-asteella oli tapana käydä lapsuuden ystäväni Leenan ja hänen isänsä Jaskan kanssa kerran viikossa uimassa. Siitä onkin jäänyt lentävä lausahdus Jaskalta, jonka hän joka kerta muisti sanoa ennen altaaseen menoa: ”Muistakaa sit likat, että veden alla ei saa hengittää.” Lieneekö tästä ollut hyötyä myöhemmin, mutta ainakin se on monesti hymyilyttänyt veteen mennessä.

Restonomiopintojen päätyttyä sain vanhemmiltani maantiepyörän valmistujaislahjaksi. Samoihin aikoihin juoksukaverini kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Tahkolle puolimatkan triathloniin. Minua ei ole koskaan ollut kovin vaikea ylipuhua erilaisiin liikunnallisiin tapahtumiin, joten ilman muuta otin kutsun vastaan. Laitoin taas Litmasen Petrille viestiä, voisiko hän tällä kertaa laatia harjoitusohjelman puolimatkan triathlonille. Hän ei kiireiltään kuitenkaan ehtinyt, mutta kehotti kysymään Jarmo Hastia valmentajaksi. Lähetin Jarmolle sähköpostilla kyselyn, ja siitä alkoi meidän yhteistyö.

Tässä vaiheessa elimme syksyä 2015. Nälkä kasvoi jälleen syödessä, ja pian kaivoin vanhan hullun ajatuksen taas esille. Mitäpä jos samalla vetäisinkin nyt sen täyden matkan. Neuvottelin Jarmon kanssa ja lopulta hän näytti vihreää valoa aikeelleni. Marraskuussa 2015 ilmoittauduin Barcelonan Ironman –kilpailuun, joka kisattaisiin 2.10.2016. Vuosi oli treenin täyteinen ja jälleen yksi projekti, jota en varmaankaan olisi toteuttanut, jos olisin tiennyt mitä tulevan pitää. Viimeistelin fysioterapeutin opintoni ja valmistuin kesäkuussa 2016. Aloitin työt fysioterapeutteina heti Lappeenrannassa Eksotella. Työ ja triathlon täyttivät hyvin vuorokaudet, viikot, kuukaudet ja koko vuoden. Tapasin kesällä yhden idolini, Pauli Kiurun. Kerroin hänelle osallistuvani ensimmäistä kertaa Ironman-kilpailuun. Mieleeni jäivät hänen sanansa ”kyllä se noutaja tulee, mutta antaa sen tulla ja jatka vaan matkaa.”

Koko vuoden kestänyt matka kohti Ironmania oli hieno, rankka ja antoisa. Kilpailupäivän aamu oli uskomaton. Aurinko nousi Calellan rannalla, kun odotimme starttia. Litmasen Petri starttasi myös samalla viivalla ja antoi vielä viimeiset vinkit ennen veteen menoa. Silloin ajattelin, että mieletöntä olla tässä ja vielä Petri siinä vieressä. Fiilis oli tunnelmallinen ja upea, vaikka edessä oleva urakka olisikin melkoinen. Koetin nauttia joka ikisestä hetkestä ja tunteesta, vaikka odotettavissa oli myös epämiellyttäviä tuntemuksia.

Meressä uinti oli parasta, vaikka muutama meduusa aiheutti pienen mutkan uintilinjaan. Pyöräilyosuudella koin epäonnisesti KAKSI rengasrikkoa, joiden seurauksena taisi tulla lausuttua parit ärräpäät, mutta nekään eivät menoa haitanneet. Juoksun tiesin olevan tuttua hommaa. Jonkin verran huvittava ajatuskin kävi mielessäni, kun lähdin juoksuosuudelle. Ajattelin, että enää VAIN yksi maraton jäljellä. Tiesin juoksuosuudella jo ensimmäisen 10 kilometrin kohdalla, että minusta tulee kohta Ironman, ellei mitään todella yllättävää satu. Kaikki oli mennyt paremmin kuin hyvin, jos ei niitä paria rengasrikkoa lasketa. Odottelin sitä Pauli Kiurun mainitsemaa noutajaa, mutta sitä ei tullut, olin siitä hieman jopa hämilläni! Oma tavoitteeni oli alittaa 12 tuntia, se alittui helposti. Loppuaika oli 11:43:49. Niin ja koko matkahan oli lahja itselleni valmistumisesta fysioterapeutiksi. Maalisuoralla sain vihdoin pitkän odotuksen jälkeen sanoa itselleni ”Nuppu you’re an Ironman and a physiotherapist!” -Taisi siinä silmäkulmakin kostua ihan huolella.

Odotin paljon pahempaa ja rankempaa suoritusta, mutta kaikki meni kivuttomasti. Oikeastaan mottoni oli ”Ilolla Ironmaniin”, eli sekin toteutui. Nälkä kasvoi jälleen ja ajatus siirtyi pian jo tulevaan. Muutaman viikon kilpailun jälkeen asiaa sulateltuani, ilmottauduin mukaan seuraavan vuoden Barcelonan Ironmaiin. Haluan kokeilla mihin rahkeeni riittävät ja nyt tiedän mitä odottaa ja niin voin lähteä rohkeammin liikkeelle. Harjoittelu on mielekästä, kun se on monipuolista. Tärkeää on myös se, että olen saanut olla pieniä flunssia lukuun ottamatta terveenä. Olen myös välttynyt rasitusvammoilta eikä muitakaan loukkaantumisia ole ollut, vaikka harjoittelumäärät ovat melko suuria. Lihashuolto ja lepo ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin itse harjoittelu. Valmentajan rooli on korvaamaton ja siitä suuri kiitos valmentajalleni Jarmo Hastille. Saan itse keskittyä vain treenaamiseen, kun tiedän, että harjoitusohjelmani tekee ammattilainen ja kokenut triathlonisti.

Pyrin harjoittelemaan 100 prosenttisesti, mutta en halua, että tekeminen on liian totista. Pieni pilke pitää löytyä silmäkulmasta ja jos sitä ei joku päivä enää löydy, niin tiedän, että on aika tehdä jotain muuta. Urheilu on erittäin tärkeä osa elämääni, mutta on elämässä muutakin. Fitness-aikoina ajattelin, että se on kaikki kaikessa, mutta ne ajat on onneksi jo historiaa. Matka siis jatkuu ja Ilolla Ironmaniin pt.2 on käynnissä. Kilpailen 1.10.2017 Barcelonassa.

Lomailen muutaman päivän kilpailun jälkeen Espanjan auringossa, meren rannalla, mutta tänä vuonna ehdin vielä palauttelemaan ja nauttimaan Vantaalle FunRuniin. Tsemppiä ja sitä ”iloa” kaikille harjoitteluun ja muistakaa ”If there is a will there is a way!” Monesti se asenne ratkaisee…

Nähdään Vantaalla lokakuussa!

Profiili
Nimi: Nuppu Zeitlin
Asuinpaikka: Lappeenranta
Syntymäaika: 3.8.1983
Seura: Karjala Triathlon
Ammatti: Fysioterapeutti
Tärkeimmät kilpailut ja saavutukset:
2000 Telemark-laskettelun nuorten (tyttöjen) sarjan SM 1. sija, classic ja suurpujottelu
2002 Fitness juniori-sarjan SM 3.sija
2003 Fitness juniori-sarjan SM 1.sija
2004 Fitness juniori-sarjan SM 1.sija
2005 Fitenss (naiset) SM 5.sija
2007 Body Fitness (naiset, 163) SM 6.sija
2008 Helsinki City Marathon (3:53:56)
2012 Maratona di Roma 2012 Stockholm Marathon
2014 Maratona di Firenze 2015 Tallinn Marathon
2016 Marathon de Paris
2016 Ironman Barcelona (11:43:49)

Motto: ”If you believe in your self anything is possible” #staypositive
Instagram: Nuppuz

Missä mennään Vantaan Maratonin järjestelyissä juuri nyt?

2017-04-28
Kilpailun johtajan Harri Mannermaa kertoo videolla missä vaiheessa ollaan lokakuun Vantaan Maratonin järjestelyiden osalta. Katso video

Maraton - minulle elämää suurempi juttu!

2017-03-27
Olen Peter Friis, kestävyysurheilua vajaa kymmenisen vuotta harrastanut kuntoilija Helsingistä. 50-vuotisjuhlistani vuonna 2010 kaikki alkoi…silloin nimittäin lausuin ääneen aikomukseni juosta täysmaran seuraavana vuonna. Siihen asti pisin vetämäni lenkki oli muistaakseni noin 6-7 kilsaa, mutta hiihtämällä olin edennyt jopa 20 kilometrin lenkkejä.

Siitä alkoi kova treeni, joka huipentui ensimmäiseen täysmaraani HCM:llä vuonna 2011. Pikkuhiljaa kiristin tahtiani, ja vuonna 2016 juoksin peräti 13 maratonia. Olen siis jäänyt maratonkoukkuun!

Täysmara on se, joka minua motivoi, enkä oikein tiedä, että miksi. Lyhyemmät matkat vaan eivät kiinnosta saati motivoi. Joskus tosin 5-10 kilsan kisa toimii hyvänä vk-korvikkeena. Maraton merkitsee minulle erityisen paljon. Terveyteni on ollut katkolla viime vuosina, olen käynyt mm. eturauhassyöpä- sekä aivovaltimonpullistumaleikkauksissa. Aina olen nämä haasteet selättänyt ja palannut takaisin kovakuntoisena juoksuradoille - maraton on siis oikeasti ollut minulle elämää suurempi juttu!

Olen juossut maratoneja useammalla mantereella sekä noin 20 eri maassa ja kokenut uskomattoman hienoja hetkiä monta kertaa. San Antonion maratonilla esimerkiksi oli n. 34 asteen helle, ja varjoisat juoksupätkät olivat todella kortilla.

Eräs mieleenpainuvimpia maratoneja on varmasti tämän vuoden maaliskuussa Jerusalemin maraton kaupungin historiallisessa keskustassa juostuna. Tämä maraton oli kyllä tosi unohtumaton, jatkuvat ylä- ja alamäet muistuttivat lähinnä Linnanmäen vuoristorataa. Oli raskas, mutta varmasti mielenkiintoisin juoksemani mara!

Vastapainona kansainvälisille maratoneille rakastan paikallismaratoneja. Stadilaisena Vantaan Maraton on todellinen suosikkini! Olosuhteet ovat yleensä ihanteelliset (lämpötila noin 10 astetta), ja profiililtaan reitti on hyvin helppo. Kannustus on ihan huippua, ja 4 rundin marana kannustusjoukot ovat lähes jatkuvasti läsnä. Siellä tapaa tuttuja, ja erinomaisen hieno KPK 24/7 on myös vahvasti edustettuna sekä radalla että yleisön joukossa. Tikkurilan Urheilupuisto luo loistavat puitteet, ja autolla pääsee yleensä hyvin lähelle starttiviivaa. 14.10. juostava Vantaan maraton taitaa olla jo 45. täysmaraton noin 6 vuoden aikana. Tänä vuonna Vantaan Maraton toimii myös treffipaikkana erinomaiselle Mitalikahvit-juoksutiimille, joiden jäsenet tutustuivat toisiinsa ikimuistoisella Pariisin maralla keväällä 2016.

Paljastan, että kuluneen kevään aikana on kypsynyt ”100/40/20-maratonstrategiani.” Jos ja toivottavasti kun terveyteni sallii, tavoittelen Vantaan Maratonin jälkeen 100 täysmaraa juostuna 40 eri maassa, ja pisteenä iin päälle tarkoitukseni on bongata Euroopan 20 suurinta maratonkaupunkia. Vantaata kohden siis innolla ja intohimolla!

- Peter Friis

Lujatalo Juoksukoulu 2017

2017-03-02
Lujatalon juoksukoulu tähtää Vantaan Maratonille 2017.  Katso, mitä heillä on mielessään:
Lujatalo Juoksukoulu 2017

Videolla juoksijoiden ja valmentajan haastatteluja siitä, miten valmistautuminen on sujunut.

Vantaan Maratonin ensimmäisen blogikirjoituksen tarjoaa Laura Manninen

2017-02-09
Kaamosalakulossa Hesarin matkailumainokset saavat ajatukset häviäväksi hetkeksi mielikuvitusmatkalle aurinkoon. Omasta talosta haaveileva taas viipyilee asuntomyyntipalstoilla sisustaen mielessään ilmoituksen unelmataloa. Juoksua rakastava raajarikko sen sijaan selailee kilpailukalenteria haaveillen starteista jotka tuntuvat toipilaana melko utopialta.

Lukeudun tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Vuosi 2017 alkoi Dubain maratonin DNS:llä, seuraavatkin suunnitellut startit maaliskuulla uhattuna. Onneksi kalenteria riittää ja hyviä juoksutapahtumia on ihan marraskuulle asti. Muutama vuosi sitten avasin kisakauteni vasta lokakuussa, Vantaan Maratonilla. Tosin vain varttimaratonilla, mutta kuukausien odottelun jälkeen laatu korvasi määrän.

Vantaan Maraton onkin loistava tapahtuma jossa yhdistyy ammattimainen kisajärjestely, nopea reitti ja legendaarinen kisakuulutus J. Kylänpään radioäänellä. Ei siis pidä masentua vaikka nyt olisi kalenterissa vain lepoa. Minäkään en panikoidu, sillä niin kuin historia, niin myös treenishistoria toistaa itseään: crosstrainerillä 35min kympin kuntoon –mottoni on taas ajankohtainen. Uskon että fysiologisesti muistutan melkoi läheisesti ihmistä, joten se mikä toimii minulla toimii myös muilla juoksutapahtumien kohderyhmäläisillä. Siksipä ajattelin tässä kertoa muutaman vinkin jolla uhmaat ennätystäsi Vantaan Maratonilla, vaikka juuri nyt onnistuisi vain juoksublogien lueskelu, fb-kaverin treenipäivityksen peukuttaminen tai korkeintaan "korvaavat":

Crosstrainer on tehokkain juoksukorvike niin endorfiinitötsyjen voimakkuudella kuin hapenottokyvyllä mitattuna. Se vain edellyttää hieman laitteelta kuin laitteen käyttäjältäkin.
1) Laite tulee olla tukeva ja sellainen että jalkojen liikerata on riittävän laaja.
2) Käsipidikkeet tulee olla siten että polkiessa saa sopivan etunojan runttaamiseen (unohda "sauvakävely")
3) Intervallityyppisistä treeneistä saat parhaan vasteen, joskin pidemmälle matkalle tähtäävän kannattaa pitää myös tunnin "TV" ohjelmassa. Mieti tuntemuksesi 3k, 5k, 10k, ja 1/2 maratonin kisassa ja tee treenit jotka vastaavat näitä tuntemuksia viikottain: 12x1min/1min palautus (3k teho) , 4x6min/1min palautus (5k teho) 4x8min/2min palautus (10k teho), 60min (1/2 maraton teho) Kuuntele musiikkia ja mene fiiliksellä - onnistuneen treenin mittari on se että viimeisessä vedossa silmiä kirvelee :)

Kevyet treenit kannattaa tehdä vaihtelun vuoksi muulla tavoin esim. pyörällä.

Tässä vielä pieni youtube pätkä aiheesta: https://www.youtube.com/watch?v=2uCW39oqQTA

Vantaan Maratonin blogi avautuu pian!

2017-02-06
Blogin ensimmäinen kirjoittaja on Laura Manninen, joka kertoo mm. siitä kun hän muutama vuosi sitten avasi kisakautensa juuri Vantaan Maratonilla. Miksi? Siinäpä oiva syy lukea hänen bloginsa!